Asiat voivat mennä pieleen

 

Asiat voivat mennä pahastikin pieleen ja syitä voi olla monia.  On kuitenkin hyvä vilkaista tässä listattuja asioita, koska niiden joukosta löytyy varmasti sellaisiakin asioita, joiden välttäminen saattaa pelastaa katastrofilta.

Ensinnäkin olisi hyvä lukea seuraavat kolme Eric Boremannin artikkelia myyteistä ja niiden todenperäisyyksistä:

Mything the Point: Part One:
Myytti 1

Mything the Point: Part Two:
Myytti 2

Mything the Point, Part Three: Conlusion:
Myytti 3

On täysin selvää, että ongelmia esiintyy niin alkajilla kuin pitkäänkin harrastaneilla – kyse on vain siitä, kuinka rajuina ne esiintyvät.  Kaikkein yleisin syy ongelmiin on akvaarion tasapainon katoaminen ja siitä johtuva leväongelma.  Akvaarioon voi myös alkaa kasvaa eliöstöä, jonka hallintaan saaminen voi olla joskus hyvin vaikeaa.  Tällaisten eliöstön tunnistaminen ja eliminoiminen jo alkuvaiheessa on tärkeää.  Kalojen sairaudet ovat usein seurausta jostakin muusta ongelmasta.

 
Levät

Erilaisten levien kasvua tulisi seurata ja niiden runsastuessa miettiä mistä se voisi johtua.  Äkkinäisiä toimia tulisi välttää ja tärkeintä olisikin löytää kasvun aiheuttaja.

 
Rihmalevä

Tämä levä on helppo tunnistaa, koska se kasvaa useita senttejä pitkinä rihmaisina kasvustoina.  Tämä levä on haitallista koralleille.  Joissakin tapauksissa se voi tu­kah­duttaa korallin kasvamalla sen päälle tai aiheuttaa korallin kasvun hidastu­mis­ta ehkä myös kemiallisesti tai jollakin muulla tavalla.  Levä tunkeutuu korallin näky­villä oleviin rungon osiin.

Syy levänkasvuun johtuu yleensä akvaarioveden liian suuresta ravinnepitoisuu­desta.  Liikaravinteet ovat tavallisesti nitraatta tai fosfaattia, mutta eivät kuitenkaan aina.
Syanobakteeri eli sinilevä

Tämä levä on punaista ja peittää hiekkapohjaa, kiviä, koralleja yms.  Hyvä veden virtaus ja vähäinen ravinteiden määrä auttaa tämän levän hallitsemiseen.  Joissakin tapauksissa se saaattaa kasvaa limaisena mattona ja peittää kaiken alleen.  Ainoa keino voi olla lääkitseminen, mutta samalla saatetaan tappaa myös muuta hyvinkin tärkeää eliöstöä.  Eräänä lääkkeenä on käytetty erytromysiinitabletteja (antibioottia).  Lääkkeitä tulisi käyttää vain aivan viimeisenä keinona.

Tämän lääkityksen aikana on poistettava aktiivihiili altaasta ja vaahdotin pysäytettävä.

Syanobakteerista on ollut juttua aikaisemmin täällä.

 
Piilevät

Piilevä ilmestyy akvaarion lasiin pieninä ruskeina pisteinä, joita on hankala poistaa.  Niitä on myös kivissä. Ne eivät irtoa lasista levämagneetilla vaan on käytettävä raappaa.

Piilevä tarvitsee piidioksidia lisääntyäkseen.  Paras lääke on sen ennaltaehkäisy.  Korvausveden puhtaus on on yksi ennaltaehkäisevä keino.  Siitä on juttua täällä. Osa piidioksidista  tulee kuitenkin ruoan mukana.

Myytävänä on myös esimerkiksi Salifertin Phosphate Eliminator, jota lisätään nesteenä.  Toisena vaihtoehtona on koos­tu­muk­seltaan rakeinen Phosphate Killer. Sitä laitetaan pieneen pussiin, joka laitetaan kellumaan veteen.  Fosfaatti imeytyy rakeisiin ja poistuu siten järjestestelmästä rakeiden vaihdon yhteydessä.

 

 
Akvaariolasin peittävä viherlevä

On aivan normaalia, että lasiin ilmestyy ohut kerros vihreää levää, jota kotilot ja jotkin kalat, esimerkiksi keltasilmävälskäri, mielellään syövät.

Se, kuinka nopeasti tätä levää ilmestyy lasin pinnalle, riippuu useasta tekijästä kuten valon määrästä ja ravinteista.  Normaali puhdistusväli on 2 - 3 päivää.  Jos lasia on puhdistettava päivittäin kertoo se veden liiasta  ravinneainemäärästä. Salifertin Phosphate Eliminator on hyvä apu myös tässä tapauksessa.


Vältettävät kalat

Alla on pieni taulukko niistä kaloista, jotka saattavat aiheuttaa kovastikin harmia ja niitä tulisikin välttää.  Osaa voidaan toki pitää omassa erillisessä altaassaan, jossa ne ovat turvassa vaikkapa niitä syöviltä pedoilta jne.

 
Anthias -suvun koruahvenet

Hyvin vaativia hoidettavia.  Tulevat toimeen parhaiten suurissa akvaariossa, joissa niitä syötetään useita kertoja päivässä.
Hait Liian suuria akvaarioihin.
Keisarikalat Kasvavat suhteellisen isoiksi ja syövät koralleja.  Jotkut har­rastajat ovat onnistuneet pitämään niitä ilman, että ne olisivat aiheuttaneet ongelmia koralleille, mutta toiset taas eivät.
Leukakalat Kalolle on pystyttävä tarjoamaan riittävän syvä hiekkapeti, johon kaivautua.
Meriahvenet Kasvavat liian isoiksi  ja syövät muita kaloja.
Merihevoset Eivät oikein sovellu riutta-akvaarioon, koska siellä on liian kova virtaus niille.  Niiden on myös vaikea taistella ruoasta muiden kalojen kanssa.  Soveltuvat hyvin yhteen merineulojen kanssa.
Kummatkin ovat kuitenkin soveliaita pidempään harrastaneille.
Merikokit Tarvitsevat riittävän ison akvaarion, jossa on riittävästi elävää kiveä, joiden pinnalta ne voivat etsiä pienelistöä syötäväksi.  Syövät vain elävää ravintoa.  250 litrainen akvaario on minimi­koko, jolloin siihen saadaan riittävästi elävää kiveä.
Merineulat Näiden on vaikea taistella ruoasta muiden kalojen kanssa.  Soveltuvat parhaiten omaan akaarioon merihevosten kanssa.
Mureenat Voivat syödä pienempiä akvaariossa olevia kaloja. Jotkut lajit kasvavat isoiksi, joten ne eivät sovi kuin suhteellisen suuriin akvaarioihin.
Papukaijakalat Erittäin tunnettuja korallin syöjiä.
Perhokalat Useimmat syövät koralleja ja ovat vaativia hoidettavia.  Poikkeuksena on pinsettikala, joka on “riuttaturvallinen”.
Säppikalat Melkein kaikki ovat aggressiivisia.  Eivät sovi riutta-akvaarioon.
Skorpionisimput Syövät muita pienempiä  kaloja. Niillä on myös myrkylliset eväpiikit, joita on syytä varoa.
Tulinuolikko Arka kala ja kärsii aggressiivisten kalojen seurassa.
Valencienna sp. -suvun tokot Eivät aina hyväksy korvaavaa ruokaa ja elleivät löydä syötävää riittävästi pohjahiekasta voivat nääntyä nälkään Voivat aiheut­taa ongelmia pohjalla oleville koralleille, joiden päälle pudotte­levat suodattamaansa hiekkaa.

 
Vältettävät selkärangattomat

Jotkin selkärangattomat  eivät sovi lainkaan riutta-akvaarioon. Toiset selkärangattomat vaativat niin tarkkaa hoivaa,  että ne sopivat vain pidemmälle ehtineille harrastajille.

 
Ei-symbioottiset korallit

Tarvitsevat säännöllistä oikeanlaista ruokintaa selvitäkseen.  Esimerkkinä aurinkokoralli.  Sopivat pitkään harrastaneille.
Goniopora sp. Useimmat eivät selviydy kuutta kuukautta pitempään akvaa­riossa.  Toiset saattavat elää vuosikaupalla.  Ei ole tarkkaan tie­dossa, miksi ne eivät selviydy. Sanotaan, että veden olisi oltava “likaista” eli siinä tulisi olla selvästi leijuvia partikkeleita.
Lima scabra kampasimpukka Ei omaa symbioottista levää kuten Tridacna -simpukat ja tarvitsee siksi kasviplanktonpitoista ruokaa selvitäkseen.
Merietanat Useimmat eivät sovi riutta-akvaarioihin ruokailutottumustensa vuoksi.  Ne myös ryömivät helposti pumppujen sisään
Meriomena Suodattavat ruokansa vedestä, joten sen olisi oltava oi­ke­anlaista. Voivat myrkyttää akvaarioveden ja näin tappaa kalat, jos tulevat pahasti häirityiksi tai jos kuolevat.
Meritähdet Suurin osa meritähdistä ei ole riuttaturvallisia.  Siksi olisi oltava tarkkana niiden hankinnassa.
Merivuokot Isot mattomaiset merivuokot tarvitsevat todella kovan valo­määrän ja lisäksi saattavat liikkua ympäri akvaariota polttaen muita koralleja.  Sopii parhaiten omaan akvaarioonsa.
Mustekala Syö kaloja  ja karkaa todella helposti hyvinkin peitetystä akvaa­riosta.  Vain erikoisakvaarioihin.
Rhynchocinetes durbanensis rapu Syö akvaariokavereitaan kuten simpukoita ja polyppeja.
 

Tämä Lima scabra kampasimpukka on kaunis katseltava, mutta vaatii riittävästi kasviplanktonia ravinnokseen

 

Nyt on käyty läpi Hoitoasiat-jakso.  Seuraavana on vuorossa asiaa eliöstöstä.  Tuohon jaksoon pääset klikkaamalla koti-painonappia ja valitsemalla päämenusta Eliöstö.